Takaisin Seurakuntavaalit 2010 -sivulle

Sari Roman-Lagerspetz
Vantaa / Tikkurila

Helsingin Sanomissa 19.10.2010 julkaistu mielipidekirjoitus

Arkkipiispa Kari Mäkinen pahoittelee TV 2:n Homoilta-ohjelman aiheuttamaa joukkopakoa kirkosta (HS Kotimaa 17.10.). Viime tiistai-illan ohjelman jälkeen lähes 15 000 ihmistä on eronnut kirkosta.

Monet eronneet ovat ohjelman nähtyään olleet sitä mieltä, että he eivät halua kuulua homoseksuaalien ihmisarvoa loukkaavaan, suvaitsemattomaan ja vanhoilliseen kirkkoon. Mäkisen mukaan TV-ohjelman antama kuva kirkosta ei ole todellinen. Ihmisten eroaminen kertoo voimakkaasta reaktiosta homoseksuaalien ihmisarvon väheksymistä vastaan. Kirkolla on kuitenkin myös ymmärtävämpiä kantoja homoseksuaalisuuteen ja erilaisia Raamatun tulkintoja asiasta. Mäkisen mukaan nyt olisi tärkeää, että kuva kirkosta muuttuisi realistisemmaksi.

Monet Homoilta -ohjelmaa katsoneet ihmiset saivat sen kuvan, että kirkko on suvaitsematon homoseksuaaleja kohtaan. Uskomme tämän johtuneen siitä, että ohjelmassa "kristinuskon nimissä" esiintyneet henkilöt, kuten Päivi Räsänen, eivät sanoneet että "minä olen tätä mieltä, mutta jotkut kristityt ovat eri mieltä. Kunnioitan kanssani eri mieltä olevia". Homoliitot tuomitessaan he vakuuttivat, että kyse on Raamatun näkemyksestä, kristinuskon ikuisesta totuudesta ja Jumalan tahdosta. Ohjelman "tosikristityt" eivät missään vaiheessa tehneet kompromisseja moniarvoisuuden suuntaan. He sanoivat selkeästi, että jos homoliitot hyväksytään, luovutaan Jumalan sanasta. Tämän kannan mukaan moniarvoisuus on Jumalan sanasta luopumista.

Ongelmallisinta kirkon kannalta oli se, että Tampereen piispa Matti Repo kuului tähän joukkoon. Kun kirkon korkeinta johtoa edustava piispa esiintyi näin, katsojat tulkitsivat, että kysymys oli kirkon kannasta. Kirkon moniarvoisuus on valitettavasti käytännössä epäjohdonmukaista. Homoseksuaalista ihmistä kohdellaan sattumanvaraisesti ja mielivaltaisesti milloin milläkin tavalla, riippuen siitä mihin hiippakuntaan ja seurakuntaan hän sattuu kuulumaan ja minkälaisten pappien, kirkkoherrojen ja luottamusmiesten kanssa hän sattuu asioimaan. Kirkko näyttäytyy yksityiselle ihmisille milloin suvaitsevana ja rakastavana, milloin taas tuomitsevana ja syrjivänä.

Homoseksuaalisten ihmisten ihmisarvon kunnioittamisen periaatetta ei ole institutionalisoitu kirkossa. Ei ole mitään sitovaa periaatetta, johon homoseksuaalinen ihminen voisi vedota, jos häntä esimerkiksi syrjitään viranhaussa. Ei ole mitään sitovaa sääntöä, joka velvoittaisi kirkon vanhoilliset kohtelemaan häntä yhdenvertaisesti heteroseksuaalisten ihmisten rinnalla. Kohtelu on sattumanvaraista. Niin kauan kuin kirkon työntekijöitä sitovia, homoseksuaalisten ihmisten ihmisarvoa suojelevia periaatteita ja eettisiä toimintaohjeita ei ole, kirkon "moniarvoisuus" on pikemminkin mielivaltaista tasapainoilua suvaitsevaisuuden ja suvaitsemattomuuden välillä.

Olemme samaa mieltä arkkipiispan kanssa siitä, että kirkkoon kuuluvien tulisi yhä pyrkiä vaikuttamaan kirkon sisällä ja että eroaminen on huonompi ratkaisu. Ymmärrämme silti niitä, jotka valitsevat toisen tien. Jotkut kirkon sisällä luultavasti pelkäävät, että selkeä kannanotto moniarvoisuuden puolesta vieraannuttaisi vanhoilliset ryhmät kirkosta. Toivottavasti ohjelman aiheuttama reaktio muistuttaa kirkon johtoa siitä, että kirkon arvovalta ja merkitys ei riipu vain äänekkäiden vanhoillisten vähemmistöjen tuesta. Näihin asioihin voi vaikuttaa marraskuun seurakuntavaalissa.

Toivottavasti mahdollisimman monet homoseksuaalisten ihmisten tasa-arvoista kohtelua vaativat käyttävät ääntään vaaleissa.

Sari Roman-Lagerspetz
Kirkon sisällä toimivan, uudistusmielisen Tulkaa kaikki -liikkeen toimintaryhmän jäsen ja srk-vaaliehdokas
Vantaa

Johanna Korhonen
Tulkaa kaikki -liikkeen seurakuntavaaliehdokas
Vantaa