Takaisin Seurakuntavaalit 2010 -sivulle

Sirpa Pajunen
Vantaa / Vantaankosken seurakunta

Olen tullut siihen pisteeseen, kun ikä rupeaa lähenemään viittäkymmentä, että olen kypsä ehdokkaaksi seurakuntavaaleihin. Valmis lähtemään vaikuttamaan seurakunnan toimiin ja tapoihin sisältä päin.

Kirkon tekemä työ on monella saralla erittäin arvostettavaa ja tärkeää, jopa lähes korvaamatonta. Mutta kuitenkin on tullut se tunne, että se on jotenkin ylhäältä päin tarjottua ja etäistä. Kaikenlaisten ihmisten on voitava hakeutua kirkon toimintaan ja nauttia kirkon palveluista niitä tarvitessaan. Jo on aika ennakkoluulottomille avauksille ja rehelliselle keskustelulle myös vaikeiden asioiden suhteen.

Seurakunnan on tultava ihmisten pariin ja ojennettava kätensä myös ryhmille ja yksilöille, jotka se aiemmin on kokenut jonkinlaiseksi uhkaksi.

Nykypäivän kiireinen ja kireä elämänrytmi aiheuttaa monille ahdistusta. Oravanpyörästä putoamisesta harvoin selviää ilman ulkopuolista apua. Olkoon kyse sitten nuoren opiskelusta tai aikuisen työelämästä luiskahtamisesta ja sen aiheuttamista ongelmista koko ympäristölle, eikä vähiten omille läheisilleen. Vanhusväestön syrjäytyminen, alkoholisoituminen ja ajautuminen pelikierteeseen ovat ääriesimerkkejä avuntarvitsijoista. Tai lapset ja nuoret yöllisillä harharetkillään, kun se turvallisin paikka ei ole oma koti. Näihin tarvitaan koko julkinen järjestelmä, mutta myös seurakunta tuomaan panoksensa ja apunsa.

Ihmiset, jotka perustavat perheen ja tuntevat tarvitsevansa kirkon läheisyyttä turvaamaan liittonsa ja perhe-elämänsä, heillä on mielestäni oikeus saada kirkon siunaus osakseen. Perheessä eläminen ja perheen arkipäivä saattaa olla yhtä ankaraa ja voimavaroja kuluttavaa, niin samaa sukupuolta kuin eri sukupuoltakin olevien vanhempien perheessä. Ja avun saanti on yhtä tärkeää ja inhimillisessä mittakaavassa yhtä oikeutettua.

Kotimaa-lehden kansanedustajille maaliskuussa tekemän sukupuolineutraalin avioliittolain säätämistä koskevan kyselyn mukaan, aiemmin niin tunteisiin vetoavasta asiasta on tullut melkein neutraali asia lakia pohdittaessa. Seurakunnan piirissä samaa sukupuolta olevien liitot eivät ole niinkään neutraali asia. Itse koen yksilömittakaavassa asian aivan selkeänä; kahden ihmisen tahtoa perustaa perhe ei tulisi minkään instituution estää. Helsingin piispa Irja Askolan mukaan samaa sukupuolta olevien liiton siunaaminen kirkossa olisi papille vapaaehtoista ja on luotava yksiselitteiset ohjeet siitä, että parisuhteen voi siunata kirkon tiloissa. Olen samoilla linjoilla piispa Askolan kanssa.

Naispappeuden vastustaminen on ihmetyttänyt minua jo pitkään. Pitkän, vuosikymmeniä kestäneen prosessin asian eteneminen on vaatinutkin. Irja Askolan valinta Helsingin hiippakunnan piispaksi vahvisti päätöstäni lähteä ehdokkaaksi seurakuntavaaleihin.