Takaisin Seurakuntavaalit 2010 -sivulle

Teemu Korpijärvi
HuK, historian opiskelija
Helsinki / Tuomiokirkkoseurakunta

Vaikeina aikoina kirkon vastuu seurakuntalaisten ja muiden kanssaihmisten hyvinvoinnista korostuu. Epävarma tulevaisuus ja mielipiteiden jakautuminen kirkon sisällä herättävät varmasti monenlaisia kysymyksiä. Kirkko on yhä se suunta, johon moni kääntyy etsiessään vastauksia epävarmuuden hetkellä.

On ensiarvoisen tärkeää, että kirkko pystyy uskottavasti välittämään sen rauhan, armon ja ymmärryksen sanoman, jota pidän Raamatun ja Kristuksen ydinviesteinä. Sielunhoidon kautta kirkko tarjoaa rauhaa sitä etsiville, armoa kirkko jakaa konkreettisesti hyväntekeväisyys- ja diakoniatyön kautta. Aikana jona työuupumus, syrjäytyminen ja monet muut haasteet kuormittavat yhteiskuntaa, evankelis-luterilaisen kirkon asemaa ennaltaehkäisevässä sosiaalityössä ei tule aliarvioida. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kirkko olisi täydellinen . emmehän me ihmiset virheettömiä ole. Minusta on tärkeää, että kirkko kääntyy tarkastelemaan niitä epäkohtia, jotka ovat syvässä ristiriidassa Kristuksen ymmärryksen viestin kanssa.

Sukupuolineutraali avioliitto on suuria tunteita herättänyt kysymys, joka näyttää siirtäneen ihmisten yksityisen sukupuolikäyttäytymisen kirkkoa käsittelevän keskustelun ytimeen. Vaikka kyse on vain yhdestä uskonnollisten kysymysten tarkastelukulmasta, ihmettelen kuinka pappi voisi omantunnon kysymyksenä kieltäytyä pyytämästä Jumalalta siunausta kahdelle aikuiselle ihmiselle, jotka aidosti rakastavat toisiaan. Lainaten Helsingin Narikkatorilla pidetyn kynttilämielenosoituksen (joka oli kaikkea muuta, kuin hiljainen) teemaa: "Kristitty ei tuomitse rakkautta." Minusta siunaaminen pitäisi päin vastoin suorittaa omantunnon kysymyksenä. Hyvää aiheen saamassa mediakohussa tietenkin on se, että kirkon on nyt aidosti tarkasteltava asiaa.

Kaiken tämän keskellä ei tule kuitenkaan unohtaa niitä monia askelia, jotka kirkko on historiansa aikana ottanut avoimempaan, oikeudenmukaisempaan ja vastuullisempaan suuntaan. Tämä koskee esimerkiksi kirkon suhtautumista rotuerottelun kitkemiseen ja naispappeuteen. Mielestäni seurakuntavaalien äänestysikärajan lasku palvelee myös kirkon avoimuutta ja oikeudenmukaisuutta, antaessaan nuoremmille kirkon jäsenille äänen yhteisössä, jossa moni jää konfirmaation jälkeen passiiviseen rooliin.

Tulevaisuudessa toivonkin kirkosta entistä vahvempaa ja aktiivisempaa mielipidevaikuttajaa, joka huomioi ja kunnioittaa kaikkia kanssaihmisiä riippumatta heidän iästään, ihonväristään, sukupuolestaan, terveydentilastaan tai seksuaalisesta suuntautumisestaan.

Tietä ei ole vielä kuljettu loppuun, jatketaan taivalta yhdessä.