Takaisin Seurakuntavaalit 2010 -sivulle

Lari Ahokas
HuK, opiskelija
Helsinki / Töölön seurakunta

Viime aikoina on virinnyt keskustelua suoran demokratian lisäämisestä kirkon päätöksen­teossa. Ottamatta suora­naisesti kantaa tähän keskus­teluun on syytä muistaa, että pykälä­muutoksia edellyt­tävien hallinto­remonttien lisäksi kirkko­demokratian eteen voidaan tehdä paljon jo nyt. Nämä eivät luonnol­lises­tikaan sulje toisiaan pois.

Nykytilannetta kuvaa hyvin Kirkon tiedotus%shy;keskuksen projekti­sihteeri Kari Kanalan kommentti (HS 6.11.2010) sopu­vaalien yleisyyteen, ettei ihmisiä voi mahti­käskyllä pakottaa asettumaan ehdolle seura­kunta­vaaleissa.

Ehkäpä ei, mutta kirkon hallinto voisi kyllä tasoittaa tietä ehdolle asettu­miselle huomat­tavasti enemmänkin. Tässä seura­kunta­kohtainen vaihtelu on suurta: Ehdokas­asetteluun on kannustettu eri seura­kunnissa eri tavoin ja hyvin eri­aikaisesti. Myös tietoa seura­kuntien ajan­kohtai­sista asioista, aivan seura­kunta­neuvostojen päätöksistä alkaen, on saata­villa esi­merkiksi seura­kuntien verkko­sivuilta varsin vaihte­levasti.

Tällaiset käytännöt asettavat seura­kunta­laiset ja myös seura­kunnat vaikut­tamis­mahdolli­suuksien suhteen keskenään eri­arvoiseen asemaan. Läpi­näkyvämpi päätöksen­teko ja avoimempi keskustelu ajan­kohtai­sista asioista lisäisivät kirkollis­veron­maksajien kiinnos­tusta vaikuttaa siihen, mistä kirkossa päätetään — kysymys, jonka merkitys kasvaa vero­pohjan kaven­tuessa. Ei olisi pahit­teeksi, mikäli ehdokas­asettelukin julistet­taisiin kaikissa seura­kunnissa käyntiin riittävän varhain ja yhtä näyttä­västi kuin vaalien varsi­nainen äänestys. Debattia kirkon suunnasta ei tule pelätä.

Monet toimen­piteet kirkko­demo­kratian lisää­miseksi voidaan toteuttaa jo nykyi­sellään, ja edistyk­selli­simmissä seura­kunnissa on varmasti jo pitkälti toteu­tettukin. Yhteisten, parhaita käytäntöjä vakiinnut­tavien suosi­tusten antaminen ylemmältä tasolta olisi suotavaa, ja myös toteu­tukseen voisi saada yhtenäi­syyttä ja näkyvyyttä seura­kunta­yhtymän viestintä­resurssien, kuten Kirkko ja kaupunki -lehden avulla.

Ryhdikkäämpi ehdokas­asettelu piristäisi kenties uuvahtanutta äänestys­prosenttiakin — ainakin vähäisemmin haitta­vaikutuksin kuin mediakohut.