Takaisin Kirkolliskokous- ja hiippakuntavaltuustovaalit 2008 -sivulle

Miina Peltola
Opiskelija, Helsinki, Paavalin srk.

Maallikkoehdokkaana kirkolliskokoukseen ja Helsingin hiippakuntavaltuustoon.

Maailma on paikka, jossa on erilaisia ihmisiä. Suuria, pieniä, vanhoja, nuoria. Toiset haluavat asua kerrostalossa, toiset maalla. Toiset laittavat leipänsä päälle ensin juuston ja sitten makkaran, osa taas haluaa makkaran alimmaiseksi. Olemme erilaisia.

Voisi ajatella, että me maailman asukkaat olemme vähän niin kuin Puolen Hehtaarin metsän asukkaat. Metsässä asustaa Nalle Puh ystävineen ja joukkoon mahtuu vanha Ihaa, nuori Nasu, Risto Reipas, vilkas Tikru ja monta muuta. He ovat kaikki erilaisia, mutta metsä on heidän kotinsa. Meidän kirkkomme on kuin Puolen Hehtaarin metsä. Jokainen kirkon asukas on erilainen, mutta kuuluu samaan paikkaan ja uskoo Jumalaan. Nalle Puhin ja ystävien metsä on rajoitettu alue, sen koko on puolihehtaaria. Meidän kirkkomme on avara, sillä Jumalan sana ja armo kuuluu kaikkialle. Se kuuluu kaikille ja jokaiseen metsän pikkukoloon asti. Jokainen on oikeutettu armoon.   Ollessaan avara ja laaja, kirkossa on erilailla ajattelevia ihmisiä. Ihmisiä, jotka katsovat erilaisten silmälasien läpi. Tärkeää on, ettei ketään suljeta kirkosta pois. Millä perusteella minä voisin olla se, joka sulkee oven joltakulta? Kyllähän Ihaakin saa asua Puolen Hehtaarin metsässä, vaikka hän on hieman hidas ja häntä on naulattu kiinni. Erilaisuus ei saa lukita ovia, vaan erilaisuus on voimavara  ja rikkaus. Kirkko ei saa taipua paineiden alla, mutta kirkon tulee uudistua. Kirkon tulee olla läsnä nykyihmisten elämässä. Kirkkoon ei saa pettyä, vaan kirkon tulee täyttää odotuksia, rakentaa luottamusta Jumalan yhteyteen.

Satuhahmoille, kuten Nalle Puhille ja Nasulle, ystävät ovat tärkeitä. Ystävyys on eräs lähimmäisenrakkauden muoto. Meidän on tarpeetonta päättää siitä, ketkä ovat lähimmäisiämme, sillä jokainen on lähimmäinen. Kirkon on uskottava lähimmäisenrakkauteen ja noudatettava sitä kaikissa toimissaan. Ketään ei saa syrjiä valintojensa tai elämäntyylinsä mukaan. Kristuksen rakkaus riittää kaikille, miksi me olisimme oikeutettuja päättämään kelle meidän rakkautemme kuuluu?

Evankeliumille, ilosanomalle ei saa asettaa esteitä. Se tulee olla kuultavissa kelle tahansa, missä tahansa. Kirkon on pyrittävä luomaan yhteyttä eri herätysliikkeiden välille ja otettava vastuuta. Nuorena ihmisenä olen surullinen siitä, miten kirkko katkaisee yhteyksiä, kun kirkkoon pettyneet jättävät seurakunnan. Nuori ihminen on voimavara, tulevaisuus ja lähimmäisenrakkauden toteuttaja. Emme voi lokeroida ihmistä sillä perusteella, mitä hän tekee työkseen, kenen kanssa hän asuu tai rakastaako hän miestä vai naista. Ihmiskäsityksien on pysyttävä kirkon uudistuksessa mukana.

Tarkoitus ei ole luoda uutta kirkkoa, vaan tarjota avoin ja rakastava kirkko. Yhteisö, jossa kaikki hyväksytään sellaisina kuin he ovat. Kirkko kaipaa rehellistä keskustelua ja tukevaa jalansijaa yhteiskuntaan, jossa se tällä hetkellä on. Evankeliumi ei muutu, vaan se kuuluu kaikille. Kristuksen kirkko on avoin kaikille.