Takaisin Kirkolliskokous- ja hiippakuntavaltuustovaalit 2008 -sivulle

Kari Pekka Kinnunen
Korson seurakunnan kirkkoherra, Vantaan seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja, rovasti. Onnellisesti naimisissa ja kolmen kotoa lähteneen, nyt jo aikuisen lapsen isä.

Olen pappisehdokkaana kirkolliskokoukseen ja Helsingin hiippakuntavaltuustoon.

Olen 1960-luvun  teologeja. Sain kristillis-yhteiskunnallisen herätykseni ajan opiskelijaliikkeen kautta ja olen siitä vieläkin onnellinen. Silmämme avautuivat kolmanteen maailmaan. Näimme, että rakenteet ovat muutettavissa, vaikka emme osanneetkaan kaikkia unelmiamme toteuttaa. Minun suuri idealistinen protestini oli kieltäytyä armeijasta. Palvelin sivarina alkoholistihuollossa. Tein  työtä nuorisopappina ja nuorisotyön kouluttajana järjestössä (Nuorten Keskus) ja seurakunnassa (Helsingin Tuomiokirkko). Sittemmin  palvelin 20 vuotta Seurakuntaopistolla opettaja, kouluttajana, rehtorina ja koulutusjohtajana. Ja sen jälkeen olen nyt ollut 11 vuotta kirkkoherrana Korossa Vantaalla.

Monia linjoja löydän ajattelustani, kun katselen elämää taaksepäin: Yhteiskunnallisen heräämisen jälkeen tuli nykyteemoihin liittyen sydämeni asiaksi  1980-luvun alussa naispappeuden ajaminen, kun saamani teologisen 60-lukuisen ajattelun  lisäksi pidin sylissäni vastasyntynyttä tytärtäni. Kerroin synnytyshuoneessa hänelle, millaiseen perheeseen ja miten tasa-arvoiseen maahan  hän oli syntynyt. Silloin tajusin, että hänellä ei olisi ollut mahdollisuutta tuona ajankohtana kirkossamme papin virkaan. Ajatteluni muuttui naispappeuden suhteen myönteisestä taistelevaksi.

Vastaavalla tavalla ajattelen nyt rekisteröidyissä parisuhteissa elävien suhteen. Heillä tulee olla jo nyt mahdollista tietää läheltään pappi, joka on valmis halukkaasti heidän kanssaan järjestämään nykytilanteessa yksityisen rukoushetken ja siinä  kiittämään Jumalaa, että hän on antanut näiden kahden samaa sukupuolta olevan löytää toisensa, rakastua  ja sitoutua toisiinsa. Heidän parisuhteensa olen halukas iloiten ja kiitollisena siunaamaan. On väärin ajatella, että se on mahdollista vain "sielunhoidollisen perustein, salassa".

Aivan samalla tavalla tulee parisuhteensa rekisteröityjen pariskuntien ja sinkkuna elävien homoseksuaalien voida toimia julkisesti ja aktiivisina seurakunnan luottamushenkilöinä, työntekijöinä ja tavallisina rivikristittyinä. Seurakuntien tulee toimia tällaisina täyden ihmisarvon ja osallisuuden yhteisöinä.

Näiden erityistavoitteitteni lisäksi allekirjoitan "Tulkaa kaikki" -liikkeen päätavoitteet. Erityisesti painotan lähetys- ja kehitysyhteistyötä ajatuksella, että viime kädessä me kaikki maapallon asukkaat olemme yhtä perhettä. Lähetys- ja kehitysyhteistyövarat tulee  seurakuntien talousarvioissa nostaa ensi vaiheessa kolmeen prosenttiin ja seuraavan nelivuotiskauden aikana neljään. Sen olemme vähintäänkin  velkaa. Samalla eduskuntaa ja hallitusta on painostettava nostamaan kehitysyhteistyöpanoksemme 0,7 %:iin lupaamassamme aikataulussa.

En usko, että kirkkoa voidaan uudistaa siten, ettei erimielisyyksien aiheita ja jopa vastakkainasetteluja nosteta kirkkaasti näkyville. Palme sanoi, että politiikka on  tahdon asia. Siten myös kirkkopolitiikka. On uskallettava ajatella niinkuin uskoo, ilman usein kirkossakin koettavaa mielipiteen ilmaisun pelkoa. On uskallettava tahtoa, toivoa ja rukoilla "rohkeasti etunojassa oikeaksi tietämäänsä suuntaan".