24.5.2010

Tulkaa kaikki -liike esitti sarjan kysymyksiä Helsingin piispan­vaalin toiselle kierrokselle päässeille ehdokkaille, Espoon hiippa­kunnan hiippa­kunta­sihteeri Irja Askolalle ja Helsingin tuomio­kirkko­seura­kunnan kirkko­herra Matti Poutiaiselle.

	Irja Askola (kotisivu)	Matti Poutiainen (kotisivu)
1. Mikä Raamatun kohta puhut­telee Sinua erityi­sesti tällä hetkellä?	Kanaanilainen nainen, Matt. 15: 21-28. Naisen peräänantamattomuus, rohkeuskin saa Jeeuksen muuttamaan mielensä ja toimimaan toisin kuin hän oli aiemmin ajatellut.	Minua puhuttelee tällä hetkellä erityisesti kertomus Salomon pyynnöstä (1. Kun. 3:4-15). Jumala lupasi nuorelle kuninkaalle: "Pyydä, mitä haluat, niin annan sen sinulle." Salomo pyysi "ymmärtäväistä sydäntä".
2. Miten käytän­nössä vaikut­taisit siihen, että kirkon päätöksen­teko olisi avoi­mempaa ja läpi­näky­vämpää?	Lisäämällä keskustelua keskeneräisistä asioista. Sosiaalinen media tuo siihen uusia mahdollisuuksia. Kutsumalla valmisteluvaiheessa saman pöydän ääreen asianosaisia ja eri tavoin ajattelevia. Kiinnostumalla niistä osaajista, joilla on tietoa päätöksenteon avoimuuden kehittämisestä ja kriteereistä.	Jatkaisin jo nykyisessä työssäni soveltamaani avointa ja keskustelevaa kulttuuria. Kaikista asioista on voitava puhua, ja olen valmis myös itse osallistumaan keskusteluun. Nettimaailma tuo uusia mahdollisuuksia laajempaan vuorovaikutukseen.
3. Pitäisikö seura­kuntien osal­listua ns. vanhan virka­kannan (nais­papit­toman) messu­toiminnan järjes­tämiseen?	Jos seurakunta toimisi niin, se aiheuttaa syrjintäolettamuksen eli toimisi lain vastaisesti. Kirkon oman päätöksen mukaisesti pappina toimivat sekä naiset että miehet eikä työtehtäviä tai työvuoroja jaeta sukupuolen perusteella. Seurakunta voi halutessaan tarjota tiloja tällaiselle toiminnalle, mutta silloin se ei ole seurakunnan itsensä järjestämää toimintaa.	Kaikilla ihmisillä täytyy mielestäni olla lupa tulla kirkon yhteyteen ja toimintaan erilaisista uskontulkinnoista huolimatta. Seurakunnan tulee kantaa huolta kaikista jäsenistään ja alueellaan asuvista. Seurakunta voi antaa tilojaan käyttöön luterilaista messutoimintaa varten, edellyttäen, että ketään ei syrjitä sukupuolensa tai muun syyn vuoksi.
4. Tulisiko kirkon siunata rekis­teröidyt pari­suhteet?	Kyllä.	Kirkon tulee tukea jäseniään ja työntekijöitään heidän sukupuolisesta suuntautumisestaan riippumatta. Kirkko voi seistä heidän elämänratkaisuissaan rinnalla, rukoilla heidän puolestaan ja siunata heitä. Rekisteröityä parisuhdetta ei tule kuitenkaan nostaa avioliiton rinnalle virallisella kirkollisen toimituksen kaavalla, koska avioliitto on mielestäni eri asia.
5. Miten toimisit, että omas­tamme jaka­minen vahvis­tuisi kirkossa ja yhteis­kunnassa?	Vahvistamalla sellaista teologiaa, jossa kohtuullinen elämäntapa, omastaan jakaminen ja pyrkimys oikeudenmukaisuuteen on osa uskon ydintä. Luomalla omissa työtehtävissä tilanteita ja symbolisia tekoja, jotka voimistavat tätä viestiä.	Jatkaisin vahvaa diakoniatyön kehittämistä ja laajaa yhteistyötä lähetysjärjestöjen ja Kirkon Ulkomaanavun kanssa (mm. Haiti-konsertti Tuomiokirkossa). Evankeliumi avautuu diakoniaan, ja rakkaus on uskon kääntöpuoli. Seurakuntalaisille on luotava mahdollisuuksia tehdä aktiivisesti hyvää.
6. Millä konk­reetti­sella tavalla raken­taisit kirk­koon sovin­toa eri tavoin ajatte­levien välille?	Vuorovaikutusta, dialogia, yhteisen ruokapöydän ääreen kokoontumista. Tästä minulla on runsaasti kokemusta ekumeenisilta vuosiltani toimiessani 1990-luvulla Itä-Euroopan kirkkojen neuvotteluissa. Siellähän uskonto usein korreloi etniseen taustaan ja toimi viholliskuvien käyteaineena.	Kannustaisin eri tavoin uskoa ja Raamattua tulkitsevia avoimeen keskusteluun keskinäisen kunnioituksen ilmapiirissä. Nostaisin esiin Kristuksen aseman uskon keskuksessa, jolloin reunoilla olevat asiat voidaan nähdä suhteessa tähän keskukseen. Nyt monet toisarvoiset, erottavat asiat nousevat liian tärkeään asemaan ja rikkovat yhteyttä.
7. Mitä haluaisit sanoa Tulkaa kaikki -liikkeen koti­sivujen luki­joille?	Kiitos, kun olette olemassa!	Tulkaa kaikki -liikkeen tulee mielestäni herkeämättä ja itsekriittisesti ottaa oma nimensä todesta. Tulee varoa rajaamasta tilaa vain oman joukon suuntaisesti ajatteleville. Tämä on jatkuva ja tärkeä haaste meille kaikille.