Takaisin Seurakuntavaalit 2006 -sivulle

Mielipidekirjoitus - Riikka Myllys

Seurakuntavaalit lähestyvät ja samalla alkaa joka tuutista tuleva kehotus äänestää. Miksi niin tekisin, olenhan jo tänä vuonna antanut ääneni presidenttiä valittaessa? Ja vaikka äänestäisinkin, mihin se oikeasti vaikuttaa? Paitsi että teen synkeänä syysiltana kävelylenkin seurakuntani kirkkoon, jonka ovenkahvaan ei muussa tapauksessa tulisi mieleenikään tarttua. Siis miksi? Antakaa minulle vähintään viisi hyvää syytä jättää sunnuntaisarjat katsomatta!

Ääni taivaasta vastaa tämän ajan Tuomaalle:

1) Jos kirkon kannanotot nostavat hiuksesi pystyyn, sinun tulee ehdottomasti äänestää!

Kirkko ei ole mikään abstrakti olio, joka leijuu ilmassa ja lausuu mitä tahtoo. Kirkko muodostuu jokaisesta se jäsenestä, jokaisesta seurakuntalaisesta. Kirkko on sinä ja minä. Kirkossa on käytössä edustuksellinen demokratia. Se tarkoittaa sitä, että vaaleissa annat äänesi ihmiselle, joka edustaa sinua. Sinun mielipidettäsi siis kysytään seurakuntavaalien kautta. Äärimmäisen yksinkertaistetusti sanottuna, kun kirkko lausuu jotain, myös sinulta on kysytty. Tai ainakin sinulla on ollut mahdollisuus vaikuttaa siihen mitä kirkko lausuu. Käytä siis mahdollisuuttasi! Kun kritisoit kirkkoa, ensin on syytä katsoa peiliin muutenkin kuin aamurähmäisin silmin. Äänestämällä voit vaikuttaa!

2) Kirkossa puhutaan niin, ettei sitä Jumala taivaassakaan ymmärrä

Pappien koulutukseen kuuluu muheva määrä aikaa sitten kuolleita kieliä: hepreaa, kreikkaa ja latinaa. Joskus vain tuntuu, että ne ovat jääneet elämään kirkolliseen kielenkäyttöön myös opiskeluajan loputtua. Hallinnon puhujat ovat sitten vielä luku sinänsä. Suomessa kun kuitenkin puhutaan pääasiassa suomea hieman englannilla höystettynä. Mitä siis tehdä? Äänestää! Pyydä, että seurakunnassasi järjestetään vaalipaneeli. Mene paikalle ja kysy kiperiä kysymyksiä. Ja kuuntele, mitä ehdokkaat vastaavat. Äänestä sitä, joka osaa ilmaista asiansa sinulle tutulla kielellä. Joka ymmärtää, mitä tarkoittaa blogi ja chatti. Hänen voisi ymmärtää myös niiden merkityksen sanoman eteenpäin viemisessä.

3) Seurakunnan toiminta keskittyy epäolennaisuuksiin

Jos tuntuu, että seurakunnassa puuhaillaan puuhailun vuoksi, äänestämällä voit vaikuttaa! Seurakuntaneuvosto tai kirkkovaltuusto on juuri se paikka, jossa päätetään toiminnan linjoista. Siis siellä linjataan, mihin puuhailuun seurakunnan varoja käytetään. Sen pöydän ääreen kun pääset edustajasi välityksellä vaikuttamaan, olet seurakunnallisen päätöksenteon keskiössä. Silloin juuri sinä voit sanoa painavan sanasi nuorteniltojen määrästä ja diakoniapiirien kohderyhmistä. Muista kuitenkin tarkastaa, että edustajasi on kanssasi samaa mieltä asiasta. Ellet sitten äänestä menestyksekkäästi itseäsi.

4) Kirkossa panostetaan liikaa rakennuksiin ihmisten sijaan

Kirkot, siis kirkkorakennukset, ovat kirkon ehtymätön luonnonvara. Kukaan muu ei kuitenkaan enää halua niihin tulla kuin japanilainen turisti. Kuinka paljon niihin sitten kannattaa laittaa rahaa? Tästä päätetään seurakunnan tasolla. Jos siis ajattelet, että seurakuntatalonne voi purkaa maan tasalle ja rahat käyttää työttömien ruokailuun, eikun äänestämään!

5) Oman sukupolveni ääni ei kuulu kirkossa

Totta on, että kirkko pysyy pystyssä pyhällä hengellä ja eläkeläisten hartioilla. Kuitenkin välillä kaipaisi nuorekkaan raikkaita puheenvuoroja myös kirkkohallituksen taholta. Tai edes oman seurakunnan seurakuntalehdessä. Kuitenkin tässäkin asiassa on tuijotettava omaan napaan. Kun ei itse avaa suutaan, ei ole ihme, ettei kuule itseään miellyttävää puhetta. Kynän heiluttaminen äänestyskopissa ei nyt suoranaisesti ole suun avaamista ja nuorekasta puhetta, mutta se on mahdollisuus kuulla sitä tulevaisuudessa. Seurakuntavaltuutettu on valitsemassa niin nuorisotyönohjaajaa kuin seurakunnan kappalaista (ei liity mitenkään kapaloihin, on vain yksi tai useampia seurakunnan papeista). Heidän työhönsä kuuluu suun aukominen siinä määrin, että on hyvä varmistaa, että sieltä tulee ulos myös meidän ikäpolven korvissa ymmärrettävää kieltä. Siis että ne chatit ja blogit on hallussa mesestä ja skypestä puhumattakaan. Eli siis tässäkin asiassa kynää heiluttamaan sinne yksinäiseen koppiin kotikirkon alttarilla.

Entä jos mikään ei sittenkään muutu? Niinpä - suoraan sanottuna, en tiedä. Yrittää kuitenkin täytyy. Ja saahan siinä ainakin liikuntaa.

Riikka Myllys
Yleinen kirkkoaktiivi ja kirkolliskokouksen jäsen