"Peräänkuulutan aitokristillistä rohkeutta"
Jani Leppänen, opiskelija, Lahti

Lähimmäisenrakkauden käskyn tulisi olla juuri se punainen lanka Raamattua lukiessamme ja tulkitessamme ja kristittyinä eläessämme. Me emme ole arvollisia tuomitsemaan edes itseämme - kuinka sitten lähimmäistämme? Tuomiovalta kuuluu yksin ja ainoastaan Taivaalliselle Tuomarille. Ja asiasta puheen ollen - mitä tuomittavaa rakkaudessa on? Eikö rakkaus täytä itsessään koko lain? Ja eikö juuri Kristus ollut vanhan lain loppu, jotta meillä kaikilla olisi elämä Hänen yhteydessään? Kuka voi estää meitä tulemasta Hänen tykönsä?

Keskuudessamme elävien homoseksuaalien lähimmäistemme elämää hankaloitetaan niin sanotun "Jumalan selvän Sanan" nojalla ja heiltä evätään oikeudet toimia täysivaltaisina kirkon jäseninä, sekä sen viroissa. Kirkkolain ja -järjestyksen pykälät tuntuvat monessa kohtaa menevän perustuslain edelle. Tulisiko Raamattua tulkita nykyään erilaisista lähtökohdista?

Kuinka Jeesus, joka nykypäivänä eläessään saattaisi kumota ahneet kolehtihaavit ja hajottaa kirkkovaltuuston oman edun tavoitteluksi menneet kokoukset, suhtautuisi homoseksuaaleihin lähimmäisiimme? Jeesus varmasti siunaisi kahden syvästi toisiaan rakastavan ihmisen liiton Isänsä ja Pyhän Hengen tuella ja tekisi sen julkisesti. Alan kohta uskoa, että kansankirkkomme taantumukselliset naulaisivat tuolloin Jeesuksen uudestaan ristille rienauksesta irstaiden homoaktivistien kera. En mielelläni kaiva verta nenästäni - ilmoittaudun silti kernaasti Jeesuksen kanssa ristiinnaulittavaksi. Peräänkuulutan aitokristillistä rohkeutta - rohkeutta tulla, olla oma itsensä - myös seurakunnassa ja puhua siitä, mikä todella merkitsee.

P.S. Lue lisää puheenvuorojani osoitteessa http://jplehto.blogspot.com/