4.10.2011

Tulkaa kaikki -liike esitti sarjan kysymyksiä Espoon piispan­vaalin ehdokkaille, Seinäjoen seurakunnan kirkkoherra Tapio Luomalle ja Leppävaaran seurakunnan kirkkoherra Kalervo Salolle.

	Tapio Luoma (kotisivu)	Kalervo Salo (kotisivu)
1. Mikä Raamatun kohta puhut­telee Sinua erityi­sesti tällä hetkellä?	Miettiessäni, mitä merkitsee olla kristitty ja mitä tarkoittaa johdatus, löydän yhden ytimek­käim­mistä määri­telmistä Johan­neksen evan­keliumin kohdasta: Seuraa­vana päivänä, ollessaan lähdössä Galileaan, Jeesus tapasi Filip­puksen ja sanoi hänelle: "Seuraa minua." (Joh. 1:43)	Vertaus Laupiaasta samaria­laisesta (Luuk. 10:25.37) tuntuu lähei­seltä. Siinä kerto­muksen pää­henkilö ei saarnaa, vaan antaa konkreet­tisen esi­merkin kristil­lisestä mielen­laadusta.
2. Miten käytän­nössä vaikut­taisit siihen, että kirkon päätöksen­teko olisi avoi­mempaa ja läpi­näky­vämpää?	Kiinnostus kirkkoa ja sen tulevai­suutta kohtaan edel­lyttää, että seura­kunta­laiset tietävät omat vaikutus­mahdolli­suutensa ja osaavat niitä myös käyttää. Siksi haluaisin seura­kuntien kanssa pohtia sitä, miten paikal­lisella tasolla voisimme innos­tavasti pitää esillä päätöksen­teon mene­telmiä ja mahdolli­suuksia. Uskon, että seura­kunta­laisten kiinnostus saa itsestään aikaan hallinnon muuttu­misen avoimem­maksi ja läpi­näkyväm­mäksi.	Kertoisin piispana eri fooru­meilla merkit­tävistä päätettä­väksi tulevista asioista ja niihin sisäl­tyvistä näkö­kohdista. Viestintään tulee jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota. Tietoa toki on jo nykyisin olemassa runsaasti, mutta tarvitaan tahoja, jotka suodat­tavat tästä infor­maatio­tulvasta olennaisen.
3. Pitäisikö seura­kuntien osal­listua ns. vanhan virka­kannan (nais­papit­toman) messu­toiminnan järjes­tämiseen?	On selvää, että seura­kuntien ei tule järjestää sellaisia messuja, joissa papiksi vihityt naiset eivät voi palvella. Yhtä selvää on, että seura­kunnalle kuuluu vastuu kaikkien jäsen­tensä hengel­lisestä hoita­misesta, myös niiden, jotka edus­tavat ns. vanhaa virka­kantaa.	Kirkkomme ei voi järjestää sellaisia erillis­messuja, joiden toimitta­minen ei nais­puoli­sille pasto­reille ole mahdol­lista. Kirkkomme on omak­sunut näke­myksen pappis­virasta, jota voi hoitaa papiksi vihitty mies tai nainen. Nais­pappeutta vastus­tavalla on mieli­piteen vapaus, mutta hän ei voi toimia kirkon ykseyttä vahin­goittaen tai kieltäytyä minkään työ­tehtä­vänsä hoita­misesta.
4. Tulisiko kirkon siunata rekis­teröidyt pari­suhteet?	Pari­suhteen siunaa­minen edellyt­täisi erityisen siunaa­misen kaavan luomista kirkollis­kokouksen päätöksellä. Katson, että tällai­selle kaavalle ei tällä hetkellä löydy sellaisia perus­teita, joiden pohjalta asia voitaisiin hyväksyä kirkos­samme riittävän yksi­mielisesti. Pidän tärkeänä, että saamme nyt koke­muksia siitä, miten rukous pari­suhteensa rekiste­röineiden kanssa ja heidän puolestaan otetaan vastaan.	Piispain­kokouksen ohjeistama rukous­käytäntö on nykyi­sessä tilan­teessa paras mahdollinen, sillä kirkollis­kokouksella ei ole valmiutta tehdä rekiste­röidyn pari­suhteen siunaamisen kaavaa. Oma kantani on kuitenkin toinen: papin tulisi voida siunata rekiste­röity pari­suhde. Tällaisen toimi­tuksen hoita­minen ei kuitenkaan saisi olla kenenkään virka­velvol­lisuus (vastoin omatuntoa).
5. Miten toimisit, että omas­tamme jaka­minen vahvis­tuisi kirkossa ja yhteis­kunnassa?	Ensinnäkin korostaisin, että suhtautu­misemme omasta jaka­miseen kertoo ihmis­kuvastamme, siitä, mitä ihmisenä olemi­sesta ja lähimmäi­sestämme ajatte­lemme. Toiseksi mielelläni osallis­tuisin sen pohti­miseen, miten kirkos­samme selviäi­simme vähem­mällä, koska omastaan jakaminen alkaa luopumisen opettele­misella. Kolman­neksi pyrkisin muistut­tamaan yhteis­kuntamme päätöksen­tekijöitä köyhyyden kanssa kamppai­levien tunnoista ja niiden asettamista haasteista.	Jo varhaisen kristi­kunnan ajoilta piispan yhtenä keskeisenä tehtä­vänä on pidetty köyhistä huoleh­timista. Tätä näkö­kulmaa piispa voi pitää esillä sekä julki­suudessa että keskus­tellessaan ihmisten kanssa. Piispa voi omalla toimin­nallaan antaa esi­merkin.
6. Millä konk­reetti­sella tavalla raken­taisit kirk­koon sovin­toa eri tavoin ajatte­levien välille?	Haluaisin kohdata jokaisen tapaamani seura­kunta­laisen kunnioit­tavasti ja ystäväl­lisesti riippu­matta sitä, mitä mieltä hän mistäkin asiasta on tai millaisiin ratkai­suihin hän on elämässään päätynyt. Muistut­taisin, että eri tavalla ajattele­vinakaan me emme muodosta toisillemme uhkaa vaan olemme samalla puolella, sisaria ja veljiä Kristuk­sessa. Keski­näinen kunnioitus ja ymmärrys voi kasvaa vain dialogissa, ja siksi haluaisin kannustaa raken­tamaan erilaisia kohtaa­misen foorumeita.	Voisin ajatella Espoon hiippa­kunnassa sellaisen Kirkon Raamattu­vuoden (2012) seminaarin järjes­tämistä, jossa tähtäys­pisteenä ovat yhteinen usko ja yhteiset arvot. Neuvotte­luissa ja kohtaa­misissa keskit­tyminen eri osa­puolia yhdis­täviin teki­jöihin voi luoda edelly­tyksiä yhteis­ymmärrykselle. Nyt tarvitaan rakentavaa keskustelua luotta­muksen saavutta­miseksi.
7. Mitä haluaisit sanoa Tulkaa kaikki -liikkeen koti­sivujen luki­joille?	Arvostan liikkeen pyrki­myksiä rakentaa avaraa ja avointa kansan­kirkkoa, jossa eri­laisille paino­tuksille ja näke­myksille löytyy luonte­vasti tilaa. Pidän tärkeänä, että kirkko nähdään hengel­lisenä yhteisönä, jonka hallinto­päätös­tenkin tarkoi­tuksena on liikkeen ohjelman mukaisesti tehdä tietä Kristuk­selle. Yhteyden raken­taminen ei ole helppo tehtävä, mutta siinä voimme yhdessä kasvaa ja päästä merkit­tävästi eteen­päin.	Haluan rohkaista liikettä jatkamaan aloitta­maansa merkit­tävää työtä kirkon parhaaksi. Toivotan myös hyvän Jumalan siunausta tuleviin vaaleihin ja muuhun toimintaan.